Kokemuksia ja kertomuksia lihan vähentämisestä, osa 1

Keväisenä päivänä törmäsin toisen Vaikuta syömällä -tiimiläisen pohdintaan, onko ihmisillä yleensä ollut vaikeaa tai helppoa vähentää lihan syömistä. Toiseksi kysymykseksi nousi se, että kauan lihan syömisen vähentämiseen kestää tottua. Nämä ajatukset ovat olennaisia, kun mietitään esimerkiksi kasvissyönnin aloittamista tai punaisen lihan vähentämistä lautaselta. Lähdin selvittämään asiaa kysyen ystäviltäni ja tuttaviltani kokemuksia ja kertomuksia liittyen lihan syönnin vähentämiseen. Kysyin heiltä myös kaksi mieltämme askarruttanutta kysymystä: ”Oliko sinulle helppoa tai vaikeaa vähentää lihan syömistä? Kauan siihen kesti tottua?”

Noora, 17-vuotias vegaani*, opiskelija
”Oon tällä hetkellä vegaani ja joskus 9lk aikana lopetin punaisen lihan kokonaan. Tossa viime joulun aikaan katoin paljon videoita veganismista ja se kiinnosti mua tosi paljon, joten tein uudenvuoden lupauksen, että oisin tammikuun vegaani niin ympäristöllisistä kuin terveyssyistä. Eipä sitten tehnytkään enää sen jälkeen mieli palata ”normaaliin”, kun tiesin, mitä kaikkee shaissee maito yms sisältää. Ainoo asia, minkä koen välillä vaikeeks, on se, kun niin harva on vegaanei, keiden kanssa vietän aikaa. Nii joko pitäis kantaa omia eväitä tai olla syömättä kun ei oo itelle sopivaa safkaa*.”

Marcus, 35-vuotias  sekasyöjä, historian maisteri
”Aikasemmin mä luulin, että jos en syö lihaa joka päivä, kuihdun pois kuin kukkanen syksyllä. Kun söin pelkän kanasalaatin, niin muka heikotti. Nykyään yritän olla kasvisdieetillä 3 päivää viikossa, ei oo enää niin turvonnut fiilis. Tosin mun kasvisdieettiin kuuluu kyllä kala, eli ei ihan täydellistä vegemeininkiä kumminkaan. Olo on kyllä parantunut, ei ihmisen ole varmaan tarkotuskaan syödä joka päivä lihaa, mut en usko että voisin olla kokonaan syömättäkään. Yritän syödä riistaa niin paljon ku mahdollista, sillä eläin on sillon eläny hyvän elämän metsässä. Ja totuuden nimissä täytyy sanoa että useinhan eläimet pääsee karkuun metsällä, se on niiden koti ja ne osaa huijata koiriakin. Vähentäminen ei ollut vaikeaa kun sen päätti ja pääsi ennakkoluuloista. Totuttelu kesti ehkä noin kuukauden, sen jälkeen ei ongelmia. Alussa soijasta ja tofusta meni vatsa sekaisin, vähän niinkuin kasvissyöjällä, joka rupee yhtäkkiä syömään lihaa.”

Santeri, 25-vuotias kasvissyöjä, opiskelija
”Lihan vähentäminen oli minulle aika helppoa, en ikinä oikein välittänytkään täyslihasta. Ainoa, mitä jonkinaikaa kaipasin oli kebab, joka on helposti korvattavissa nykyisin esimerkiksi seitanilla. Kyse ei minulle ehkä niinkään ollut tottumisesta, vaan uusien asioiden kokeilemisesta. Ruokavalioni monipuolistui runsaasti lyhyessä ajassa, enkä puolen vuoden jälkeen enää osannutkaan kaivata lihaa”

Eeva, 39-vuotias vegaani, laulunopettaja
”Olen ekan kerran jättänyt lihan 10-vuotiaana lähes vuodeksi. Silloin äitini ei tehnyt mulle mitään ruokaa lihan tilalle, vaan jätin vain lihan pois, eli söin makaronit ja perunat voin kanssa jne. Meillä ei ollut edes vihanneksia aterioilla, eli tosiaan pelkkää makruu.. Ja koulussa sama, ei ollut kasvisruokaa, eli söin pelkkää perunaa. Tuli varmaan hirmuset puutokset kaikesta, ja oli pakko lopettaa. 15-vuotiaana menin TET:iin kasvisravintolaan, ja siellä opin tekemään kasviruokia. Harjoitteluviikon aikana söin vain kasvisruokaa, ja sille tielle jäin. Lopulta parikymmentä vuotta myöhemmin ryhdyin vihdoin ihan kunnolla vegaaniksi, vaikka toki tuohon 20 vuoteen mahtui pitkiäkin jaksoja, jolloin olin lähes vegaani.

Nyt olen ollut vegaanina 3,5 vuotta ja ainoa asia, mitä kadun, on se, etten aloittanut aiemmin. Vatsavaivani (ärtynyt paksusuoli) jarrutti vegaaniksi ryhtymistä, koska luulin, ettei vatsani kestä papuja. Kun jätin pois gluteeniviljat, maitotuotteet ja vahvat mausteet, sekä karsin sokerin syömistä, ei pavuista ole tullut enää mitään ongelmaa. Muutamassa kuukaudessa sain muokattua perheen perusreseptit vegaanisiksi (osa oli jo valmiiksi vegaanisia sattumalta) ja opin löytämään vegaaniset vaihtoehdot rutiinilla kaupasta. Uusien rutiinien opettelu vie jonkin verran aikaa, mutta sitten kun sen on opetellut, ruuanlaitto on ihan yhtä helppoa kuin ennenkin. Nykyään tulee kyllä käytyä enemmän isoissa kaupoissa, koska niissä on parempi valikoima, ja erikoistuotteet ovat edullisempia.”

Laura, 26-vuotias sekasyöjä, leipuri/ kotiäiti
”Olen vähentänyt lihan syömistä kyllä, mutta pyrin kuitenkin syömään monipuolisesti kun imetän. Niin totaalisesti en viitsi tässä vaiheessa lopettaa lihan syöntiä. Lihan syömisen vähentäminen ei ole ollut vaikeaa. Jos teen itse ruokaa, niin teen yleensä kasvisruokaa. Kalasta en nyt osaa kauheasti sanoa, siitä oli niin tiukat rajoitukset raskaana ollessa, että söin lähinnä lohta jos jotain kalaa söin.”

Jutta, 21-vuotias lakto-vegetaristi*, kuntoutuja

”Luokittelen itteni kasvissyöjäks. Lihan vähentäminen ja lopulta poisjättäminen oli yllättävän helppoa. Ennen lihattomuutta sanoin usein, että voisin jättää lihan pois ruokavaliostani, mutta se ei ollut vaikeassa elämäntilanteessa asia, jonka vuoksi olisin halunnut kuluttaa ylimääräistä energiaa. Lihan vähentäminen menee samaan kastiin esimerkiks tupakoinnin tai alkoholinkäytön lopettamisen kanssa. Mut kun kuitenkin lopetin lihan ostamisen, ei jäljelle jäänyt muita ongelmia kuin isini lihapainotteisista ruoista kieltäytyminen vanhemmilla vieraillessani. Loppujenlopuksi sain kuitenkin kohteliaasti kieltäydyttyä, eikä vastalauseita yllätyksekseni kuulunutkaan.

Nykyään en voisi enää kuvitellakaan laittavani suuhuni kuollutta ja tapettua eläintä. Pakko tunnustaa, ettei kasvissyöntini perimmäinen syy ole oikeastaan eettiset arvot, vaikka luultavasti siltäkin pohjalta olisin lihattomaksi alkanut. En syö lihaa, koska ajattelen sen tuovan yksinkertaisesti pahaa karmaa itselleni. Syödä nyt toista eläessään sielullista olentoa; ei käy mun järkeen enää.”

Sampo, 30-vuotias vegaani, opiskelija
”Ei lihan vähentäminen helppoa ollut. Ehkä luulin, että jengi oudoksuu sen takia. Oman perheen kans on saanu vääntää paljonkin. Siis sen vanhemman sukupolven. Sit ku nälvimiseen tottu, ni kasviksiin tottu. Varmaan ois nopeemmin tullu, jos olisin opiskellut silloin alaa ja nähnyt lihan oikean hinnan. Siis sen, että maataloustuki pitää hintaa keinotekoisesti alhaalla. Sit on ympäristöhaitat ja eettinen painajainen syynä lihan vähentämiseen. Uskon, että kasvispohjainen maatalous vois olla kannattavaa myös ilman tukia.”

Ville, 21-vuotias sekasyöjä, työntekijä
”Helppoahan lihan vähentäminen oli, eikä siihen juurikaan kestäny totutella.  Maitotuotteista en pääse eroon. Tai pääsisin varmasti, mut ne on yks harvoista nautinnoista, mitä tässä elämässä on. Mutsi oli lihan vähentämistä vastaan, kelas et tää mun lihanvähennysprosessi ei olisi lähtösin ihan omista ajatuksista ja painajaisista. Tähän talouteen en oo montaa pakettia mitään lihatuotteita ostanu, pääasiassa kaikki tulee mutsin mukana henkilöstökeittiöstä.”

Jasmin, 22-vuotias kasvissyöjä, opiskelija
”Itse otin ensimmäisen askeleeni kohti kasvissyöntiä lihattoman lokakuun merkeissä puolitoista vuotta sitten! Meinasin jo aluksi perääntyä, sillä kuukausi ilman lihaa tuntui vaikealta. Oli kuitenkin hauska testi nähdä, pystynkö tosiaan olemaan kuukauden ilman. Kuukausi meni nopeasti eikä missään vaiheessa kuukautta tuntunut edes vaikealta elää pelkästään kasvisruoalla! Sitten kun lihaton lokakuu loppui ja sai taas syödä lihaa, niin sitä ei silti tehnyt enää mieli. Lupasin itselleni, etten ainakaan enää ikinä syö koulussa lihaa enkä itse kuluttajana osta sitä. Jos sitä on tarjolla vierailla tai sitä on lentämässä roskiin, voin omalta osaltani yrittää ehkäistä ruokahävikkiä.

No, tämä ei pitkään toiminut, sillä loppujenlopuksi en halunnut syödä lihaa enää ollenkaan. Mitä vähemmän sitä söi loppujenlopuksi ehkä pari kertaa kuukaudessa, sitä enemmän tuli sellainen fiilis, että en kertakaikkiaan tarvitse lihaa elääkseni. Tietoni lihantuotannosta sekä karjataloudesta olivat syventyneet matkan varrella niin, ettei lihansyönti sopinut enää yks yhteen arvomaailmani kanssa. Ajatus kuolleiden eläinten syömisestä alkoi ällöttää. Lihattoman lokakuun aikana myönnän, että oli ehkä välillä hankala keksiä että mitä tänään syötäisiin, mutta nykyään päässä on jo jonossa kymmenittäin reseptejä, joita haluaa päästä kokeilemaan!

Tottumisesta sen verran, että tottakai esimerkiksi tofun ja soijan koostumukseen pitää vähäsen ehkä totutella (papujen ei niinkään), mutta niihin tottuu nopeasti ja sitten tajuaa kuinka hyviä ne ovat! Tottumisen huomasin myös siinä, että menin kerran ravintolassa kysymään, onko soijahampurilaiseni pihvi oikeasti soijaa eikä jauhelihaa, sillä en osannut enää itse sanoa. Se siis oli tietenkin soijaa, mutta näytti ja maistui aivan lihalta minun makuuni. Nämä on tottumiskysymyksiä, sillä rakastan esimerkiksi kaikkia kasvipohjaisia jogurtteja, maitoja sun muita, jotka saattavat ystävättärieni mielestä maistua ihan hirveiltä! Eivätkä he voi ymmärtää, miten mun mielestä ne on niiiin hyviä!”

Fanny Aapio
Vaikuta syömällä -tiimi

Sanaselitykset:
*vegaani = ihminen, joka ei tässä tapauksessa syö eläinkunnan tuotteita. Näihin sisältyvät kananmunat, maitotuotteet, kala sekä valkoinen ja punainen liha
*safka = ruoka
*lakto-vegetaristi = ihminen, joka syö kasvikunnan tuotteiden ohella myös maitotuotteita. Lakto –sana sisältää siis erilaiset maitotuotteet. Vegetaristi –sanan yhteydessä voi esiintyä myös sana pesco, joka tarkoittaa, että henkilö syö kalanlihaa, sekä ovo –sana, joka tarkoittaa henkilön syövän kananmunia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *